Lopultakin huhut ovat käyneet toteen ja olemme saapuneet Vuosankaan. Ampumaharjoitus 1 käynnistyi 102. kadettikurssin ja 85. merikadettikurssin osalta eilen moottorimarssilla Santahaminasta Vuosankaan. Toivottavasti moottorimarssin teema – farssi – ei koske koko harjoitusta, vaan vastoinkäymiset rajoittuisivat siirtymispäivään.
Moottorimarssi alkoi Santahaminasta klo 13.00 tai alkoi muulla kurssilla, kun meidän joukkueemme bussi olikin sökö ja jouduimme jäämään odottamaan huoltomiestä, muiden lähtiessä iloisesti taittamaan matkaa. Hämärän alkaessa jo maalata silmäalusiamme tummiksi, pääsimme viimein liikkeelle klo 15.30.
Matkan ollessa vielä alkutekijöissään, saimme kuulla edelle menneen linja-auton liikkeen, joka joutui palaamaan takaisin noutamaan Mikkelin hangilla kyhjöttäviä simppupoloisia. Kaksi ja puoli tuntia muita perässä lähteneinä ohitimme heidät, nyt vuorostaan huoltomiestä odottaessaan, ja jatkoimme tästä eteenpäin kärkijoukkueena.
Vaikeuksien kautta voittoon ja saavuimme Vuosankaan, kahden ja kolmen välillä. "Kadetit ovat maailman aktiivisimmin valoon ja lämpöön hakeutuvia eliöitä" – sanonta sopii moneen tilanteeseen jo senkin vuoksi, että se on totuus. Vuosangan -20 asteen pakkasessa sen saattoi havaita siitäkin, kuinka nopeaa teltat löysivät sijansa ja kamiinat alkoivat tupruttamaan valkoista savua kalseana loistavalle tähtitaivaalle.
Pitkien kolmen tunnin yöunien jälkeen läksimme aamiaiselle, ja sen jälkeen noutamaan Suomen Puolustusvoimien parhaan varusteen: sukset. Iloiset riemunkiljahdukset täyttivät varaston pihan, kun kadetit pääsivät testaamaan uutta liikuntamateriaaliaan. Mitäpä olisi kuitenkaan kadetin elämä ilman vastoinkäymisiä; allekirjoittaneen alahuuli on turvoksissa liian innokkaan mäenlaskun vuoksi.
Varo-oppitunnin ja lounaan jälkeen pääsimme testaamaan taitojamme tulen teossa tilapäisvälinein ja muun muassa sissiteltan pystytyksessä. Koulutuksessa harjoiteltiin myös toimintakyvyn ylläpitoa kylmissä oloissa.
Päivän päätteeksi vartaloitamme voitelivat sotilaskodissa nautitut kahvit, joita kului noin neljästä viiteen kuppia per kadetti. Loppuilta kuluu leppoisasti nuotiolla loimutellen ja jäätävällä tarmolla valmistautuen huomiseen päivään.
Sormet ja varpaat kohmeessa, mutta asiaamme horjumattomasti uskoen, käymme reippain mielin uuteen viikkoon, jolloin harjoitus ponnahtaa kunnolla käyntiin joukkueeni osalta taisteluammunnoin ja tulitoiminnan valvojan tehtävin. Univelkaani vähentääkseni, paiskaan nyt kynäni vesakkoon ollakseni valppaana, kun kovapanosammunnat ensi viikolla alkavat. Nyt päivän paras hetki koittakoon, kun itse itseäni komentaen käsken: "Makuupussiin mars!"
Kadetti Jere Siivikko, 102. KadK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti